En todellakaan tiennyt sohaisevani muurahaispesää, kun kysyin hc-grillaaja -esimieheltäni, millainen olisi hyvä kaasugrilli itselleni. Sain sellaisen määrän informaatiota, että seuraava kuukausi kuluikin määrittäessäni itselleni tärkeitä ominaisuuksia ja punnitessani hinta - laatusuhdetta oman lompakon näkökulmasta.
Omaan käyttöön sopivalle grillille olivat kaasukäyttöisyys, helppo ylläpito, siedettävä ulkonäkö ja se, että sillä saa...noh, grillattua pihviä. Syöjiä meillä on vakituisesti kaksi, joista toinen syö kolmen edestä. Lisäksi tilaa pitäisi vielä vieraidenkin pihveille olla. Pienin meidän käyttöön sopiva koko olisi siis 2-3 poltinta. Meidän käyttöön mitoitettu koko pitää lämpiämisajan kohtuullisena ja kaasunkäytön kurissa. Tarjouksista hurmaantuneena mietin häviävän hetken 4-polttimollista, ruumisarkun kokoista grilliä.
Karkeasti raakattuna meidän tarpeisiin sopivat grillit pystyi ratsaamaan kolmeen hintakategoriaan:
- Halpisrotjakkeet, 59-199,90€
- Väliinputoajat, 200-300€
- Oikeat grillit 300-500€
Grillien vaunujen rakenne on usein rotjakkeissa puuta, joka ei omiin ulkonäkökriteereihin sattunut edes uutena, saati parin talven jälkeen homehtuneena ja lahonneena. Kahdessa kalliimmassa kategoriassa tuppaa olemaan muovia ja peltiä vaunut, molemmat kelpaa.
Isot erot grilleissä tulee kopan materiaalista. Rotjakkeissa ja väliinputoajissa koppa tuntui olevan liki aina ohutta peltiä, eikä se ollut likimainkaan tiivis. Oikeiden grillien kategorioissa oli jo paksumpaa materiaalia, rosteria ja alumiinia parhaimmillaan. Tiivis, vähän lämpöä hukkaava koppa hehkuttaa lämmön tasaisesti koko grillausalalle, eikä vuoda sitä ympäristöön. Hienoimpana ominaisuutena paksukoppaiset grillit pystyvät yhdessä tehokkaiden polttimien kanssa tekemään grillin puhdistamisen erittäin helpoksi; grillauksen jälkeen polttimot täysille hetkeksi, jolloin ruuanjämät palavat tuhkaksi, jonka jälkeen tuhkat on helppo grilliharjalla raapata hamaan menneisyyteen. Siistiä ja helppoa. Melkein kaikissa nykyisissä kaasugrilleissä tuntui olevan pohjassa jonkunlainen rasvankeruujärjestelmä, allas tai "suppilon" päässä oleva keruuastia. Molemmat toimii varmasti hyvin. Turhimmissa rotjakkeissa ei ollut tätä, hieman epäselväksi jäi, miten grillatessa tippuneet rasvat pitäisi puhdistaa grillistä.
Polttimot olivat rotjakegrilleissä usein valurautaa, joka ei nettifoorumeiden kahlaamisen mukaan kestänyt kauaa. Kahdessa kalliimmassa kategoriassa oli suurimmaksi osaksi rosterisia polttimoita. Polttimoissakin on eroja, netissä on kokemuksia esim. Landmannin rosterisista polttimoista, joita sai alituiseen vaihdella kevyeeseen 35 euron kappalehintaan.
Sain myös kuulla epäsuorasta grillauksesta, jota käytetään esim. kokonaisten broilerien grillaamiseen. Tarkoituksena grillata ruoka ilman, että sen alla on tulta. Epäsuora grillaaminen vaatii yleensä 3-poltinta, jolloin keskimmäisen voi ottaa pois päältä ja antaa sivummaisten hoitaa homman.
Oma vaikeus päätöksessä oli, haluaako 50/50 ritilää ja parilaa vai pelkkää ritilää. Esimieheni konsultoi tiukasti minua siitä, että ritilällä voi tehdä kasviksia lukuunottamatta melkeinpä mitä vain, kunhan sen tekee oikein. Jauhelipihvitkin tehtynä pelkästä jauhelihasta pysyy ritilälläkin hyvin kasassa...Ja ne valurautaritilästä tulevat "grill markitkin." Grillissä grillataan, levyllä paistetaan.
Grillin sytyttäminen kunnollisella sytyttimellä on helppoa ja turvallista. Piezo-sytyttimet on lyhytikäisiä, eikä kovin varmatoimisia käyttää. Oikeissa grilleissä alkaa olla elektronista sytytintä, joka on niin miellyttävä, että piezo-sytyttimeen takaisin siirtyminen olisi kauheaa.
Takuut eroavat, tottakai. Niistä ei enempää. Varaosasaatavuus tuntuu olevan pähkinänkuoressa, että Landmaniin voi löytyä, Weberiin saa varmasti.
Oma valintani grilliksi oli ainoan oikean grillivalmistajan malli, Weber Q320. Grillissä on paksu alumiininen koppa, jonka avulla jäänteiden polttaminen tuhkaksi onnistuu. Epäsuora grillaus on mahdollista kahden polttimon grillissä tekemällä toinen poltin kopan ulkoreunoja myötäileväksi. Sähköinen sytytys ja OOOH kannen aukaistessa automaattisesti syttyvä työvalo olivat piste i:n päälle. Hinta oli kova, mutta talvisin huputettuna pitäisi kestää helposti kymmenen vuotta. Huomattavasti kivempi vaihtoehto nauttia ruuan tekemisestä samalla, hyvällä grillillä 10 vuotta, kuin kärsiä rotjakkeella ne pari vuotta, jonka jälkeen pitää nähdä vaiva uuden grillin speksaamisesta, hakemisesta ja vanhan hävittämisestä. Luontokin siinä kärsii. En usko vuosihinnassakaan olevan loppupeleissä juurikaan eroa.
/K
